Meidän pikkuriiviöistä ensimmäinen oli eilen jo tutkimusmatkalla pesän ulkopuolella! Sieltä se ihan itse kiipesi reunan yli ja molskahti alas nenälleen.. Toisten piti sitten päästä tietekin perästä (vähän avitettuna).

Ensimäisenä oli vaaleampi sinitiketti tyttö. Aivan hirmuinen menijä. Tämä kaveri aina katselee pesästä suoraan silmiin ja komentaa kovalla äänellä!

Sitten on pakko tännekkin kirjoittaa kun tuntuu niin hyvälle! Kävin äsken hammaslääkärissä kun hammas oli lohjennut pystysuunnassa koko pituudelta. Sitä vihloi monta päivää sillälailla ettei särkylääkkeetkään meinanneet auttaa ja nyt kun sen sai kuntoon, on olo aivan mahtava!