On ne vaan fiksuja... Tänään pienimmäinen eli pienempi mustavalkea poika päätti aloittaa ruokailun mamman kanssa ja käveli määrätietoisesti häntä pystyssä kermaviililautasen viereen ja alkoi lipittämään hetkeäkään epäröimättä. Van tyttö katsoi veljestään mallia ja osallistui kermaviilikerhoon.
Tuleekohan näistäkin samanlaisia kermaviili-kissoja kuin Stellasta. Mika on nimittäin parhaimmillaan lähtenyt keskellä yötä (töiden jälkeen) hakemaan Stellalle kermaviiliä kun kissa on sitä silloin päättänyt haluta. Ei, kissamme eivät todellakaan ole piloille lellittyjä... :)
Pitääpä kohta alkaa tekemään pennuille, erilaisia pentumössöjä ruuaksi, kerta ruokahalut vain kasvaa! Hirmuisia menijöitä nuo kyllä ovat, eli ei ihmekkään että ruoka maistuu!
Tässä porukkakuva ja mummi vasemmassa laidassa :)
Sitten van ja pienempi sys (+mustavalkean varpaat)
Sitten mustavalkeat pojat, isompi kuuntelee toisella korvallaan tarkkaavaisena!
ja vielä isompi sys poika...
Meidän van osaa muuten päästää äänen joka kuulostaa aivan koiran haukkumiselta... se on tehnyt sitä useinkin silloin kun on oikein innostunut! Hassu tyttö!
tiistai, 27. toukokuu 2008
Kommentit