Kauhea pakkaaminen ja touhuaminen menossa koko ajan. Onneksi meillä on kunnolliset apujoukot pakkaamassa! Stella keikkuu onneissaan muuttolaatikoiden päällä, Cori ja Sissi yrittävät pakata itsensä aina jokaiseen laatikkoon sisään, Kiki vahtii silmäkovana mitä pakkaamme mihinkin, puskee laatikoita ja juoksee jaloissa koko ajan ja Tosca yrittää leikittää kaikki pienimmät tavarat pois laatikoista, Viivi ja Bella eivät osallistu ollenkaan vaan vahtiivat jostain kauempaa että kaikki tulevat pakattua mukaan! Ne ovat jo vanhoja tekijöitä tuossa muuttohommassa!

Nopeasti tuo pakkaaminen kumminkin sujuu ja kohta onkin kaikki jo pakattu! Pakkaaminen on kyllä mukavampaa näiden apureiden kanssa kun koko ajan saa nauraa jollekkin! Onneksi ei ole mitään kiirettä eikä stressiä, joten kissat ja me olemme kaikki hyvällä tuulella asunnon vallanneista muuttolaatikoista huolimatta!

Uusia kuvia ei ehkä ole luvassa ennen kuin uudesta asunnosta... tai katsotaan nyt. En vain viitsi hirveästi räpsiä kuvia kissoista banaanilaatikoiden keskellä!

Mamma saisi kyllä vähän rauhoittua jo tuon kiipeilyn ja touhuamisen suhteen! Se on meidän sporttimimmi ja nykyään myös herätyskello. Se herättää meidät nykyisin aamulla aina siten, että se tulee viereen, nuolee naamaa ja naukaisee oikein vienolla äänellä. Sitten kun se huomaa että minulla tai Mikalla aukeaa silmät, niin se lähtee tepsuttamaan olohuoneeseen päin (se tarkoittaa että sitä täytyy seurata ja mennä antamaan sille aamupalaa), rouvalle ei kelpaa nykyään enää raksut joita meillä on koko ajan tarjolla vaan se haluaa koko ajan märkäruokaa! Onneksi tilasin sieltä Zooplussalta ison satsin Miamorin märkäruokia!

Tänään tuli taas kyyneleet silmiin kun innoissani luin uusinta Orimail lehteä, enkä muistanut että olin lähettänyt sinne jutun Natsasta. Saman jutun, jonka olin tännekkin kirjoittanut... en yhtään muistanut perua juttua...huoh... Pitää katsoa jos saisi seuraavaan lehteen väkerrettyä edes muutaman sanan pikku-miehestä..... en tiedä! En vielä pysty puhumaan Natsasta ilman kyyneleitä. Toisaalta, en kyllä pysty Roopestakaan puhumaan kunnolla vielä ilman kyyneleitä! Molemmat pojat oli niin rakkaita, ihania pikku-ukkeleita ja antaisin mitä vain jos saisin ne terveinä takaisin!