Pikku-Natsan jutusta minä olen vielä ihan sanaton... ei vieläkään voi uskoa että poika on poissa. Aina kotiin tullessa odottaa että Natsa olisi ensimmäisenä ovella vastassa niinkuin normaalisti... Se ei enää illalla kömmikkään sänkyyn omaan kuoppaansa nukkumaan, ei enää aamulla herätä meitä antamaan ruokaa... Pakkokai se on uskoa että pikku-tiikeriä ei enää ole, vaikka se ajatus niin pahalta tuntuukin.

Minä vieläkin itken melkein aina Roopea ajatellessa ja nyt vielä Natsakin.... kaksi parasta poikaa, jotka olen ikinä tuntenut ja molemmista jouduin luopumaan aivan liian aikaisin! Silti päivääkään en kadu, kummankaan kanssa ikinä!!! Kiitos kaikille tuesta!

Jotain hyvääkin näitä huonoja uutisia tasapainottamaan... Stellan mahassa oli äsken kunnon jalkapallo ottelu käynnissä, eli siellä tuntuisi kaikki olevan kunnossa. Toivotaan nyt että epäonni loppuu tähän ja kaikki menee Stellan pentujen kanssa hyvin.

Toscan raskaudesta ei ole mitään tietoa, nisiä en ole edes vielä katsonut. Se syö normaalisti (eli paljon ja koko ajan) ja riehuu kuin mikäkin hullu. Se on todellinen ADHD-potilas joka ei ole hetkeäkään hiljaa eikä paikoillaan.

Mika on yrittänyt kertoa Toscalle että kissan kuuluu istua sillälailla että pylly on kiinni esim penkissä ja pää ylhäällä... mutta Tosca ei ole oppinut vielä. Sen mielestä oikea tyyli on että pää on kiinni penkissä ja pylly ylhäällä... Pitää joku kerta ottaa kuva tästä tyylistä! Se on oikeasti kunnon hepuli-kissa, vähän outo, mutta mahtava tapaus!